Onnittelen teitä saamelaisia kansallispäivänne 6.2. johdosta. Toivotan menestystä arvokkaan kulttuurinne säilyttämisessä ja kehittämisessä. Kullankaivu, poronhoito, käsityöt ja muut saamelaiselinkeinot ovat virallisestikin eläneet rinnakkain kohta 150 vuotta. Tosiasiassa vielä pitempäänkin. Kun paikallisilla asukkailla on ollut kesällä sopiva luppoaika ja on tarvittu kullanarvoinen vaihtoväline, on käyty kultapuroilla lisätienestissä. Kullankaivajien sukuhistoria on täynnä saamelaisia sukunimiä. Saamelaiset ovat hakemassa nykyisinkin kullanhuuhdontalupia.
Kohdistan nämä onnittelut kaikille saamelaisille, niin vaaliluetteloon päässeille kuin niiden ulkopuolellekin jääneillekin. Kullankaivajille vaaliluettelostatuksen saaneet ja statustuksettomat ovat samanarvoisia. Emmekä tee eroa pohjoissaamelaisten ja inarinsaamelaisten kesken, joitten perinteisillä asuinmailla kultaa kaivetaan. Sellainen tuntuma kyllä on, että inarinsaamelaisten kanssa on helpompi tulla toimeen, kun sorrettuja molemmat ollaan.
Saamelaisten kätyri
Jo ensimmäisessä blogissani huhtikuussa 2015 ja vielä sitten saamelaisten kansallispäivän 2016 aikoihin kirjoitin lämpimästi saamelaiskulttuurista ja saamelaisystävistäni. Kerroin, miten viiden kesän työ Saamelaismuseon ulkomuseon rakennustyössä ja aineiston keruussa ovat minut itse asiassa Lappiin ja kultamaille tuoneet. Jos kiinnostaa, nämä kirjoitukset löytyvät, kun selaat taakse päin näitä blogejani.
Tuli huomautuksia, että taidatkin olla perivihollisiemme saamelaisten kätyri, joka on ujuttautunut rehellisten ja niin kovin oikeudenmukaisten kullankaivajien joukkoon. Eihän saamelaisista ja saamelaiskulttuurista saa puhua tuolla tavoin ylistävästi. Yrittävät tuhota kullankaivun. No, loppujen lopuksi nuo puheet ovat harvenneet ja ovat enemmänkin leikkimielisiä heittoja. Kuitenkin valitettavasti edelleen somessa ja muutenkin tulee vastaan mielipiteitä, joitten mukaan saamelaiset, ovat poromiehiä tai ei, ovat vihollisiamme. Näinhän ei ole asianlaita.
Ongelmat kilpistyvät käräjien nykyjohtoon
Kun katsotaan tosiasioita silmiin, kyseessä on vain pieni porukka Saamelaiskäräjien nykyjohdossa. Sielläkin ytimessä on jokunen kullankaivun asiantuntijoina esiintyvä henkilö. Heidän kauttaan Saamelaiskäräjät ikään kuin saamelaisten valtuuttamina vievät linjaansa läpi. Kultamaiden poromiehet eivät ole asialla, ehkäpä joku vaimonsa kautta.
Kävimme aikoinaan tapaamassa liiton johtoa Sajoksessa. Kuten etukäteen arvelimmekin, olihan se niin kuin vettä hanhen selkään kaataisi. Mutta tulihan sekin reissu tehtyä.
Itse asiassa alkaa käydä sääli käräjien johtoa, kun lukee valitusta KHO:lle ja valituksien kohteena olevien kullankaivajien vastinetta. Jos et ole vielä lukenut, löytyy minun edellisenä blogina. Huomaa, miten heikoilla argumenteilla ovat liikkeellä. Toiminnan tosiasialliset motiivit alkavat paljastua. Kyse ei ollenkaan ole kullankaivusta ja sen aiheuttamista haitoista. Eihän niitä edes konkreettisesti pyritäkään esittämään. Kyse on puhtaasti valtapolitiikasta. Kullankaivajat ovat vain välikappaleita. Jos ei olisi kullankaivua, etsittäisiin toinen keinotekoinen välikappale.
En kullankaivajien puheenjohtajana mielelläni ryhdy ottamaan kantaa valmisteilla oleviin ILO-sopimuksiin ja Pohjoismaiseen saamelaissopimukseen. Mutta juuri kullankaivuun kohdistettu keinotekoinen valitustehtailu herättää pelon, että mikähän olisikaan tilanne, jos Saamelaiskäräjillä olisi nykyistä paljon vahvempi valta nykyisten valtionmaiden suhteen. Pelkona, on että tilanne entisestään vain pahenisi, eikä pelkästään kullankaivun vaan myös muiden maankäyttömuotojen suhteen. Mehän emme tiedä, mikä on käräjien tuleva johto. Emmehän me tienneet ja harva edes uskalsi arvella, että USA:n presidentiksi voisi tulla valituksi Trump. Käräjilläkin voi trumpilainen linja edelleen jatkua.
Saamelaisten ja lappalaisten historia
Saamelaisten historia on mielenkiintoinen. Olen lukenut jokseenkin jokaisen sitä koskevan suomenkielisen ja ja muutaman muunkin kielisen kirjallisuuden. Joutuu toteamaan, että se on valtasaamelaisten historiaa. Historiahan on aina voittajien historiaa. Toki mm. T.I. Itkosen kirjoissa kuvataan inarinsaamelaisten historiaa, kolttasaamelaisista löytyy kirjallisuutta. Ne löytyvät kirjastosta ja netistä. Mutta tulee uuttakin.
Viimeaikainen taistelu saamelaisuudesta on nostanut esille keminsaamelaisten/keminlappalaisten/ metsäsaamelaisten historian. Kemin-Lappi käsittää suuren piirtein nykyiset Kuusamon, Posion, Sallan, Savukosken, Pelkosenniemen, Sodankylän, Kittilän ja historian aiemmassa vaiheessa Peltojärven kylän nykyisen Enontekiön alueella, joittenkin tulkintojen mukaan Inarin eteläosiakin. Siis Kemijoen vesistöalueen.
Samuli Paulaharju Sompio-teoksessaan kuvasi juuri keminlappalaisten elämää. Minulla on nyt meneillään kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan tuore kirja Kemin-Lappi elää! Todella mielenkiintoinen kirja. Puolet historiaa, puolet saamelaispolitiikkaa. Maijala on hakenut Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pääsemistä, mutta ei ole tullut hyväksytyksi. Tämä tietysti heijastuu kirjan sisältöön. Minulla ei ole edellytyksiä eikä ole haluakaan ottaa hänen saamelaisstatukseen kantaa, mutta kirjan historiaosa on lukemisen arvoinen. Maijala avustajineen on kerännyt valtavan määrän historiallista kirjallista aineistoa.
Jos joku on kirjasta kiinnostunut, Maijalan eduskunta-avustajan osoitteesta janne.kaisanlahti@eduskunta.fi saa tiedon, mistä voi hankkia. Ainakin Rovaniemen Suomalaisesta kirjakaupasta löytyy.
Joka on tutustunut saamelaisten historiaan ja kulttuuriin, ei voi välttyä törmäämästä nimeen Olaus Sirma, mm. Enontekiön kirkkoherrana toimineeseen saamelaiseen. Hänen joiuistaan tunnetuin on Juokse porosein. Mutta kun lukee valtavirran saamelaishistoriaa, ei siellä mainita, että hän oli metsäsaamelainen Sodankylästä, todennäköisesti Orajärveltä. Eihän sitä ole voinut tunnustaa. Eihän mettälappainen ole voinut tuollaista luoda! Eihän sillä ollut porojakaan, muuten kuin tarpeeksi.
Kannattaa tutustua myös netissa
Saamelaiskäräjien, Siidan ja muiden kotisivuilta löytyy paljon aineistoa. Ne on helppo löytää. Jos haluaa tarkemmin perehtyä saamelaisuuteen ja käytävään ajankohtaiseen keskusteluun, kannattaa kokonaiskuvan luomiseksi käydä vilkaisemassa myös muita nettilähteitä.
Facebookin Kullanhuuhtojia- ryhmänkin lukijat ovat tutustuneet aktiivisiin kirjoittajiin ja blogisteihin. Tässä muutama muu kirjoittaja. Pohjoissaamelainen Jouni Kitti, pitkän linjan saamelaisaktiivi, joka on kirjoitellut myös tapaamisistaan kullankaivajien kanssa asuessaan Vaskojokivarressa ja Inarissa, on ahkera kirjoittaja osoitteessa jounikitti.fi . Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:llä on blogisivut osoitteessa vgdsamit.blogspot.fi.
Kun seuraa saamelaisten nettikirjoittelua laajemmin, huomaa, että sellaista kullankaivuvastaista asennetta kuin helposti muodostuu käräjien valitustehtailun perusteella, ei näillä sivuilla ole ollenkaan ja on harvinaistunut muutenkin netissä ja myös muussa mediassa. Onhan toki jokunen tapaus. Samaa tahtia kuin käräjien valitustehtaan pyörät ovat kiihtyneet, kullankaivuvastainen asenne on vähentynyt. Miksi? Voi olla ainakin kaksi selitystä. Saamelaiskäräjien perusteeton, veronmaksajien rahoilla tapahtuva ja saamelaiskulttuurin edistämisen rahoja syövä valitustehtailu ei pure enää saamelaistenkaan keskuudessa. Toinen syy, eikä varmaankaan toiveajattelua, että kullankaivajien vahvat argumentit on ymmärretty ja hyväksytty. Valitusaseet ovat riisuutuneet alastomiksi. näin runollisesti sanottuna. Lapsi huomaa, että keisarilla ei ole vaatteita.
Saamelaisten kansallispäivän kunniaksi kirjoittamani tekstin eräs sanoma on, että kun olette Lapin kullankaivajia tai kullankaivun ystäviä, ja kun toimimme saamelaisten perinteisillä mailla, tutustukaan saamelaisten ja lappalaisten historiaan. Se antaa taustaa ja syvyyttä työlle ja harrastukselle siinä ympäristössä. Ei se kullankuulto silmissään pelkästään, vaan myös se historiallinen ympäristö.
Uskaltaako sinne Tuntsalle
Kun kullanhuuhdontalupien kanssa valitusten vuoksi on niin hankalaa nykyisillä kulta-alueilla, on monen katseet suuntautuneet Sallan Tuntsan suuntaan. Sehän ei kuuluu virallisen nimen mukaiseen Saamelaisten kotiseutualueeseen. Mutta kuuluuhan se edellä todetun mukaisesti keminlappalaisten perinteiseen alueeseen. Ruvetaanko sielläkin valittamaan. Saamelaiskäräjät ei sitä saamelaisalueeksi tunnusta, joten eivät sinne valituksiakaan ulota. Eiköhän me keminlappalaisten kanssa tulla hyvin toimeen.
