Edellisen blogini kesäkuussa otsikoin "Alkoi odotettu sääskikesä hippuineen". Ei tullut ainakaan Lemmenjoen kultamailla sääskikesää. Sitä tuskin kukaan toivoikaan eivätkä linnutkaan näytä kärsineen. Todella isommukset jäivät odottamaan kunnes Kari ja Sirkka Merenluoto Lemmenjoen Puskuojalta viikko sitten julkistivat 119 gramman isommuslöydön. Samalta alueelta löytyi muutama vuosi sitten 127 gramman hippu. Koskahan se minun ison hipun aika tulee? Kaivan lapiopelillä samalla kaivospiirillä, tosin Ruihtuäytsin puolella.
Kaleva-lehdessä hippulöydön kommenteissa joku kirjoitti seuraavan runon
MINUN KULTANI KAUNIS ON
Kesän suurin kultahippu
löytyi Lemmenjoelta.
Pian on taskus rahanippu
ja tuoksahtaa hän noelta.
On tyytyväinen Merenluoto
nyt hipustaan tästä.
Hipussa on karhun muoto
hymy irtoo Sirkka-Emännästä.
Rehellisesti sanoen, jos minun kuutiomääräni pannaan sen konekaivukuutiomäärän rinnalle, jolla isommus on saatu ja odotan sitä toista 119 grammaista, taitaisi kulua satoja vuosia. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, koska onnistaa, vaikkapa ensi viikolla, kun montulle palailen.
Ivalojoen suunnasta sen sijaan kuuluu lapiokaivajaluokan isommusuutisia paljonkin. Lapiokaivajalle 30 grammainen on todella isommus. Joku ahkera ja onnekas lapioporukka sai 200 gr täyteen jo puolivälissä kesää.
Kullankaivajat muuttavat historiaa
Paavo Pitkänen kirjoitti vuonna 1968 kirjasen Kultaa ja kivikirveitä. Ivalojoen kullankaivun historiikissaan hän kertoi kullankaivun yhteydessä tehdyistä arkeologisista löydöistä. Viikko sitten löytyi lehdestä juttu otsikolla "Lemmenjoen maaperästä paljastunut löytö kertoo yllättävistä maiseman muutoksista". Sen mukaan aiemmin on ajateltu, että jääkaudella Lapin maisema oli puutonta tundraa. Lemmenjoen Kaarreojalta kaivajan yli kahden metrin syvyydestä löytämistä puun kappaleista voidaan osoittaa, että 30 000 - 50 000 vuotta sitten alueella kasvoi koivu- ja havumetsää.
Löydöstä kiinnostuivat GTK sekä Helsingin, Oulun ja Vilnan yliopiston tutkijat. Kullankaivajien löytö muutti historiankirjoitusta. Eivät ole Metsähallitus eikä retkeilijät samaan pystyneet, eikä Saamelaiskäräjätkään.
Tankavaarassa pöhinää
Heinäkuun lopussa järjestettiin viimeiset Lapin Kullankaivajain Liiton erilliset Kullankaivajien mestaruuskisat. Ensi kesästä alkaen liitto ryhtyy Kullanhuuhdonnan Suomenmestaruuskisojen viralliseksi järjestäjäksi. Paikalliset toimijat ovat edelleen oleellinen osa järjestäjäkoneistoa. Näin sulkeutui ympyrä.
Liitto aloitti huuhdontakilpailut vuonna 1974, mutta sittemmin järjestäminen luisui pois liiton käsistä. Liitto järjesti protestina varjokisoja eri puolilla Inaria. Muutamat viimeisimmät rinnakkaiskisat pidettiin Tankavaarassa. Nyt on Tankavaaran toimijoiden kanssa päästy hyvään yhteistyöhön, joten oli aika palata juurille. Vaikka kisaviikonlopun torstain perinteinen kisapäivä jää pois, on kuulemma tilalle tulossa monenlaista mielenkiintoista ohjelmaa ja myös kisailua. Niistä kuullaan myöhemmin.
Torstai-iltana pidetyssä liiton info- ja keskustelutilaisuudessa saatiin kuulla, mitä ollaan tehty ja mitä ollaan valmistelemassa edunvalvonnan suhteen. Vaikka Saamelaiskäräjien valitustehtailun johdosta monet ovat olleet jo vuosikausia kaivukiellossa, ja aihetta katkeruuteen on, oli ilmapiiri kuitenkin eteenpäin katsova. Monenlaista edistystä on tapahtunut ja monenlaista on valmisteilla. Kunhan valmistelut etenevät, kerrotaan lisää. Aina ei ole viisasta päästää julkisuuteen keskeneräisiä asioita, koska esityksiä vielä valmistellaan ja sisällöt saattavat vielä muuttua. Myös vastustajat mielellään kuulisivat, mitä on tekeillä, jotta voisivat valmistautua vastaiskuun.
Harriojan siltahanke etenee
Monien välivaiheiden jälkeen alkaa varmistua, että silta uusitaan loppusyksystä, kun kullankaivuliikennettä ei enää ole. Metsähallituksen kanssa ollaan pääsemässä hyvään yhteisymmärrykseen. Aivan oikein, siis Metsähallituksen kanssa, mutta kylläkin metsätalouspuolen kanssa, joka pitää konttoriaan Sodankylässä. Sieltä löytyy yhteistyöhakuista asennetta ja käytännön toimintaa. Myös Luontopalvelut näyttäisi tulevan mukaan. Onhan sillan takana lukuisia autio- ja varaustupia.
Metsähallitus uudistuu - vai uudistuuko
Metsähallituksessa vaihtui pääjohtaja. Liitto tapasi edellisen pääjohtajan ja hänen kanssa oli helppo löytää yhteisymmärrys. Uusi pääjohtaja on arvoitus. Ympäristö- ja maatalousministeri valitsi hänet vasten puolueensa eduskuntaryhmän kantaa ja sai siltä huomautuksen. Myös valtakunnallinen Luontopalvelut sai uuden johtajan. Luontopalvelujenkin asema on tarkastelussa, vähintäänkin on supistuksia. Mutta onkohan Helsingistä edelleenkin tukea Luontopalvelujen mielivaltaisille näkemyksille, joista viimeisimmät koskien Lemmenjoen kämppiä ja asumista.
Lemmenjoen ammattikaivaja voitti hallinto-oikeudessa Luontopalvelujen tulkinnan asumisoikeudestaan puistossa ja siihen liittyvästä kalastusoikeudesta. Päätöksen mukaan kullankaivaja asuu puistossa ja saa sen perusteella kalastaa ns. lähikylien asukkaiden tapaan. Vielä on edessä monia oikeusprosesseja. Metsähallitus ei uskaltanut valittaaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Kun viime aikoina Metsähallitus on hävinnyt useissa kullankaivuun liittyvissä oikeusprosesseissa, jokohan aiemman ylimielisen valituslinjan sijasta on valittu järjellisempi linja. Aika näyttää.
Normienpurku edelleen framilla
Liiton laivaseminaarissa käsittelimme maamme hallitusohjelmaan sisältyvää pyrkimystä tarpeettoman byrokratian purkamista. Puhujana oli mm. asian vastuuministeri Anne Berner. Nyt Keskustan eduskuntaryhmän toimeksiannosta on työryhmä laatinut 202 ehdotusta. Niiden joukossa on kolme kullankaivua koskevaa. Yksi koskee pienimuotoista, alle 1000 kuution konekaivua, toinen luvitussyklin muuttamista ja kolmas kaivospiirien lakkauttamisen siirtymäajan jatkaminen nykyisestä 9 vuodesta viiteentoista vuoteen. Ensimmäisen valmistelu on liitossa meneillään, toinen on jo ehtinyt toteutua.
Kaikki kolme ovat liiton esittämiä ja kannattamia. Mielenkiintoisin on kolmas, eli kaivospiirien siirtymäajan jatkaminen. Itse asiassa se ei ole vain normien purkua, vaan vahvasti poliittinen asia. Alkuperäinen esityshän oli, että siirtymäaika on 15 vuotta, mutta viime vaiheessa lähinnä vihreiden ja ruotsalaisten ajamana siirtymäaika lyheni 9 vuoteen.
Keskustan työryhmän esityksiä ei ole käsitelty puolue-elimissä, joten ne eivät ole puolueen virallisia näkemyksiä. Saatesanat esitykseen ovat kuitenkin kirjoittaneet eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen ja työryhmän puheenjohtaja, arvostettu kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä. Nyt mitataan, missä määrin raportti on vain päähallituspuolueen poliittista sanahelinää, suosion kosiskelua vaiko aito pyrkimys esitettyihin muutoksiin
Monella kullankaivajalla on katkerassa muistossa kaivoslain 2011 muutosprosessi ja silloisen keskustalaisen kauppa- ja teollisuusministerin rooli siinä. Nyt saamme lukea aivan toisenlaista tekstiä. Olkaamme tyytyväisiä tähän suhtautumisen muutokseen ja yrittäkäämme uskoa, että siinä tosissaan päähallituspuolue etenee. Kullankaivajien esitykset eivät ole ilmasta sinne joutuneet, vaan kullankaivun ystävämme puolueessa ovat olleet asialla. Nyt olisi keskustalle "tuhannen taalan paikka" osoittaa, että löytyy todellista ymmärtämystä kullankaivajan ongelmille, myös silloiselle avainministerille.
Milloinkahan saamme kuulla muiltakin puolueilta jotakin vastaavaa. Olisi aihetta asettaa toiveita niittenkin suuntaan. On yksitoikkoista kirjoittaa vain yhdestä puolueesta. On se sitten hyvää tai pahaa.
