On perin turhauttavaa taas tässäkin blogissa palata
Saamelaiskäräjät-ongelmaan. Huhtikuun blogissa vielä nostattelin toivoa, että käräjien
uudella johdolla olisi ryhtiä irrottautua edellisen puheenjohtajan
yltiöpäisestä linjasta. Mutta ei. Se on aloittanut taas uuden
valitustehtailukierroksen. Ja aivan yhtä kevyin eväin kuin aiemminkin. Kovin
mielellään kirjoittaisi näin uuden kaivukauden alkaessa mieltä ja kaivuintoa
kohottavaa. Mutta miten voi sen tehdä kolmatta vaiko peräti neljättä kesää
valitusten johdosta kaivulupaa odottavalle. Ja uusia luppokesiä on edessä.
Tukesissa on odottamassa päätöstä yli 120
kullanhuuhdontalupaa. Se on kolmasosa kaikista yksittäisistä
kullankaivualueista. Vanhimmat ovat vuodelta 2011. Ruuhka ei johdu Tukesista.
Siellä tehdään hyvää työtä. Syy on Saamelaiskäräjien valitustehtailussa.
Käräjät aloitti taas uuden valituskierroksen toukokuussa, kun Tukes oli tehnyt
uudet myönteiset lupapäätökset Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden palautettua
päätökset Tukesin uudelleen valmisteltaviksi.
Tukes oli liittänyt myönteisiin päätöksiinsä uuden
laajennetun selvityksen kaivulupien vaikutuksesta saamelaisten oikeuteen
harjoittaa kieltään ja kulttuuriaan. Mukana on ollut liitteenä myös se vastaava
selvitys, joka on riittänyt ympäristöluvissa. Korkein hallinto-oikeus totesi
ennakkopäätösluonteisessa päätöksessään 4.2.2015, että ”pienen mittakaavan,
vain osan vuotta tapahtuvasta koneellisesta kullankaivusta ei ole haittaa
saamelaiskulttuurille, ja että vaikutukset saamelaisten perinteisille
elinkeinoille jäävät hyvin paikallisiksi.”
Miksi ympäristölupaprosessissa kunnioitetaan KHO:n päätöstä,
mutta kullanhuuhdontalupaprosessissa ei, vaikka selvitykset ovat samat ja kyse
on täsmälleen samasta alueesta ja toiminnasta.
Käräjät on kieltäytynyt tekemästä ko. selvityksiä, vaan
sysännyt sen Tukesin tehtäväksi. Siten se on keplotellut itselleen
mahdollisuuden tähdätä suoraan valittamiseen. Tämän on vasten vallitsevaa
hallintokäytäntöä, jonka mukaan eri näkökulmat tuodaan esille itse
lupaprosessissa, jossa niitä tarvittaessa sovitetaan yhteen. Tämä on myös
kaivoslain tarkoitus.
KHO on päätöksessään velvoittanut Tukesia toimittamaan
Saamelaiskäräjille riittävän aineiston, jotta Saamelaiskäräjät itse voi arvioida haetun toiminnan vaikutukset saamelaiskulttuurin kannalta. Tämän on
Tukes tehnyt, mutta käräjät on kieltäytynyt tekemästä arviotaan, vaikka KHO
näin tarkoitti. Tämä ei ole vastuullista toimintaa valtiorahoitteiselta
viranomaiselta. Kieltäytyminen yhteistoimintamenettelystä on osoitus siitä,
että ei edes itse uskota omiin väitteisiinsä eikä kykene osoittamaan ongelmia.
Tai sitten on kyse tietoisesta sabotoinnista. Näyttäisi että molemmista.
Eiköhän yhtään hävetä? Ja eikö edes pelota, että jo
ennestään rapautunut uskottavuus vielä entisestään heikkenee. Eikö järjen
käyttö ole mahdollista, vaan kiusanteko on motiivina. Jos vahingot olisivat
todellisia, valitusoikeuden käyttö olisi hyväksyttävää, jos itse
lupaprosessissa ei vahinkoja voitaisi eliminoida.
Turhat valitukset
vievät uskottavuuden – eikö mitään opita?
Lapin Kansa totesi pääkirjoituksensa otsikossa 14.2.2015,
että ”Turha valitus vie uskottavuuden”. Käräjien entinen puheenjohtaja Klemetti
Näkkäläjärvi perusteli valituksia sillä, että käräjät toteuttaa näin eduskunnan
säätämiä lakeja. Lapin Kansa totesi tähän hurskasteluun, että ”Perustelu ontuu
pahemman kerran. Tällainen toiminta tuskin on lain hengen mukainen. Näin
tehdessään käräjät nakertaa paitsi uskottavuuttaan myös arvovaltaansa.” Juuri
näin on.
Valituksissaan käräjät ei ole yrittänytkään osoittaa
minkäänlaisia konkreettisia haittoja, joita pitäisi estää. Muut, kuten
kalatalousviranomainen, ympäristöviranomainen ja paliskunnat ovat esittäneet
konkreettisia parannusehdotuksia, jos tarvetta on ollut. Ja niitten pohjalta on
edetty, kullankaivajat tarvittaessa joustaen.
Nyt on siis tilanne, että käräjien uuden valituskierroksen
mukaisia valituksia joudutaan odottamaan hallinto-oikeudesta pahimmillaan puolisentoista
vuotta, jotta saadaan tietää kelpaavatko Tukesin laatimat uudet, laajemmat
selvitykset. On mahdollista, että hallinto-oikeus hyväksyy
käräjien valitukset ja palauttaa Tukesille. Ja taas alkaa uusi luvanmyöntämisprosessi.
Jos hallinto-oikeus hylkää käräjien valituksen, se tietysti aikoo valittaa
Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vuosia kuluu.
Lapin Kullankaivajain Liitto onkin päättänyt kiirehtiä
Pohjois-Suomen hallinto-oikeutta tekemään mahdollisimman pikaisesti päätöksen ensimmäisistä,
siis nyt toukokuussa käräjien tekemistä valituksista. Liiton hallitus myös
kirjelmöi uutta elinkeinoministeriä ja ministeriötä koskien edellä todettuja
ongelmia ja, että ministeriö ryhtyisi valmistelemaan kaivoslain uudistamista.
Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen kiirehtiminen on
vain ensiapua nykyiseen luparuuhkaan. Samoin se, jos Tukesille myönnettäisiin
lisäresursseja luparuuhkan purkamiseen. On myös huomattava, että
kullanhuuhdontalupamaksu määräytyy sen käsittelyyn käytetyn työajan
perusteella.
Tärkeintä olisi, että kullanhuuhdonnan lainsäädännöllinen
asema muutetaan. Kaivoslaissa säädettiin, että kullanhuuhdonta rinnastetaan
varsinaiseen kaivostoimintaan ja sen valitusmahdollisuuksiin. Muutaman
kuutiometrin kullanhuuhdonta rinnastetaan Talvivaaran kaltaisiin kaivoksiin.
Mitä pitäisi tehdä?
Toiveita uuteen
elinkeinoministeriin
Kaivoslakia tulisi muuttaa siten, että kullanhuuhdonnalle
säädetään nykyistä kevyempi lupa- ja valitusprosessi. Samassa yhteydessä
laajennettaisiin toimenpideluvan myöntämismahdollisuus koskemaan myös muita
kuin jatkolupia. Myös nykyistä 4+3+3+ vuoden luvitussykliä tulisi muuttaa
valitustehtailun vuoksi esimerkiksi siten, että ensimmäisen ”koekauden” jälkeen
lupa olisi vaikkapa 10 vuotta tai ainakin nykyistä huomattavasti järkevämpi.
Samassa yhteydessä tulisi myös uudelleen arvioida elinkeinonharjoittajien
oikeutta loukkaava kaivospiirien lakkauttaminen.
Kullanhuuhdonta ainakin pienempien kaivumäärien, esimerkiksi
alle 1000 kuutiometrin vuosikaivun osalta tulisi rinnastettava
ympäristöasioiden osalta maa-ainesten ottamiseen.
Tällöin ympäristöluvan myöntäisi kunnan ympäristösuojeluviranomainen. Onhan
kullanhuuhdonta, myös koneellinen rinnastettavissa mittaluokaltaan soramonttuihin
ja vastaaviin. Useimmiten kullanhuuhdonta-alue on paljon pienempi.
On kestämätöntä, että nykyisellään lupaprosessi
valituskierroksineen kestää vuosikausia ja sitten kolmen vuoden jälkeen sama
taas uudelleen. Kyse on selkeästä kullankaivajien oikeusturvan ja
elinkeinovapauden loukkaamisesta. Eduskunnassa tehty perustuslain tulkinta ei turvaa kullankaivajien
oikeuksia. Kullankaivaja ei ole samanvertainen lain edessä kuin vaikkapa
samoilla alueilla toimiva poromies.
Kun meneillään on hyvin poikkeuksellinen tilanne, mikseipä
voisi säätää ”poikkeuslaki”, jolla päättyneillä luvilla voitaisiin jatkaa
kullankaivua niin kauan kuin uusi lainvoimainen päätös on saatu.
Suomen uuden hallituksen hallitusohjelman ja yleisen
retoriikan mukaan nyt ryhdytään purkamaan normeja ja ylimääräisiä hallintokiemuroita.
Kuinka paljon kuluukaan myös hallinto- ja oikeusviranomaisten ylimääräistä työpanosta
nykyiseen luparuljanssiin. Hämmästyttävintä on, että tämän käynnistysprosessia
rahoitetaan oikeusministeriön Saamelaiskäräjille myöntämän erillisrahoituksen
turvin.
Kullanhuuhdontaa koskevien lupien käsittely ja saaminen
pitäisi tapahtua yhden luukun periaatteella eli tehtäisiin yksi hakemus, jonka
perusteella asianomaiset viranomaiset antaisivat kaivuun oikeuttavat luvatluvat. Nykyisin
ympäristö- ja kullanhuuhdontaluvat haetaan eri tahtia, mikä mahdollistaa
valittaa niistä erikseen, jota Saamelaiskäräjät käyttää hyväkseen. Yhden
luukun periaate yleisesti on maan uuden hallituksen työlistalla.
Myönteistä uudessa hallitusohjelmassa on myös se, että
valittamista Korkeimpaan hallinto-oikeuteen on tarkoitus rajoittaa juuri
tällaisten perusteettomien kiusantekovalitusten johdosta.
......ja toiveita uuteen
eduskuntaan
Kullankaivajilla oli edellisessä eduskunnassa hyvä
yhteistyökumppani Heikki Autto. Hän ei valitettavasti jatka uudessa
eduskunnassa. Prosessin pani alulle itse asiassa kansanedustaja Hanna Mäntylä, mutta
oppositiosta käsin vaikutusmahdollisuudet olivat mitättömät. Onneksi Heikki
hallituspuolueesta otti aloitteen käsiin ja toimenpidelupamahdollisuus valitustilanteissa saatiin
jatkoluville.
Hanna Mäntylä on nyt hallituspuolueessa ja peräti ministeri.
Toivottavasti hän jatkaa toimintaa kullankaivun hyväksi, vaikka se ei hänen
ministeriönsä toimialaan kuulukaan. Enontekiöläinen uusi kansanedustaja Mikko
Kärnä on osoittanut kiinnostustaan ajaa kullankaivajien asioita ja jakaa samoja
huolia kuin kullankaivajatkin. Myös Mikko on hallitus- ja peräti
pääministeripuolueesta. Uskon, että myös hän tulee tekemään parhaansa meidän
hyväksi. Meillä on nyt hyvät lähtökohdat ajaa niitä asioita, jotka ovat
eduskunnasta ja hallituksesta kiinni. Toki asetamme toiveita myös muihin Lapin
kansanedustajiin. Mikseipä myös koko maan kansanedustajiin. Kaikki
kansanedustajat saavat kullankaivajaliitolta infopaketin kullankaivun
ajankohtaisista asioista ja meidän esityksemme ongelmien ratkaisemiseksi.
Haastan kaikkia kullankaivajia ja kullankaivun ystäviä
pitämään oman vaalipiirinsä tai muuten tuttavapiiriinsä kuuluvia
kansanedustajia ajan tasalla meidän asioista.
Hyvää kaivukesää teille, joihin käräjien terrori ei (vielä) ole ulottunut. Hyvää kesää kaikille muillekin tämän blogin lukijoille.
Ei Hannun kuvailema valitusruletti-ikiliikkuja taivaasta tipahtanut. Ekofasistien ja saamelaiskäräjien soluttama kaivoslakityöryhmä vei Mauri Pekkarista kuin pässiä narussa; eikä Pekkarisella näyttänyt olevan mitään pyöritystä vastaan. Urpo J Salo
VastaaPoista- kunnian mies - sanoi kaivoslakiesitystä täysin kelvottomaksi, mutta korjasi sitten, että oikeastaan siinä onkin vain yksi virhe, otsikko jonka pitäisi olla "Laki kaivostoiminnan estämiseksi Suomessa." Arska
Ei Hannun kuvailema valitusruletti-ikiliikkuja taivaasta tipahtanut. Ekofasistien ja saamelaiskäräjien soluttama kaivoslakityöryhmä vei Mauri Pekkarista kuin pässiä narussa; eikä Pekkarisella näyttänyt olevan mitään pyöritystä vastaan. Urpo J Salo
VastaaPoista- kunnian mies - sanoi kaivoslakiesitystä täysin kelvottomaksi, mutta korjasi sitten, että oikeastaan siinä onkin vain yksi virhe, otsikko jonka pitäisi olla "Laki kaivostoiminnan estämiseksi Suomessa." Arska