MINISTERIEN STUBB JA PEKKARINEN LAUSUMAT EDUSKUNNASSA

Kun on seurannut keskustelua valtiovarainministeri Alexander Stubbin eduskunnalle antamasta virheellisesti tiedosta eduskunnalle, tuntuu jotenkin tutulta. Väistämättä palautuu mieleen keskustelu eduskunnassa kaivoslain käsittelyssä. Silloinen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen antoi eduskunnalle totuudenvastaista tietoa.

Tapauksissa on samankaltaisuuksia, mutta myös eroavuuksia. Tämän päivän eli 3.12.2015 Keskisuomalainen-lehdessä on kirjoitus otsikolla "Uutisen takana: Stubb seuraa Pekkarisen jalanjälkiä". Artikkelissa todetaan Stubbiin viitaten, että "kyseessä ei kuitenkaan ole neitseellinen tapaus, sillä ministereitä on syytetty valehtelusta aiemminkin. Viimeksi oikeuskanslerin pöydällä oli tällainen tapaus vuonna 2012, jolloin hän antoi päätöksen tuolloisen elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen (kesk) löysistä puheista eduskunnassa."

Toimittaja ottaa kullankaivajan kantelusta yhden kohdan ja oikeuskanslerin kannanoton siihen. Kyseessä oli ministeri Pekkarisen sanomiset konekaivun jatkomahdollisuudesta Lemmenjoella ja siitä tehtyy kanteluun oikeusminsiterille.. Toimittaja spekuloi: "Vastaava prosessi lienee edessä myös Alexander Stubbilla. Ensin selvitetään puhuiko hän kansanedustajana vai ministerinä. Sitten pähkäillään tuliko valehdeltua tahallaan vai ei. Jos harhautus havaitaan harkituksi ja tahalliseksi, niin silloin oikeudelliset seuraukset lienevät astetta ankarammat kuin tapaus Pekkarisessa".

Toimittaja erehtyi käyttämään sanaa valehtelu, jota eduskuntapuheista ei saisi käyttää. Pitää sanoa puhumisesta" vasten parempaa tietoa", "on käyetty totuutta säästeliäästi" tai vastaavaa. Valehtelusanasta silloinen ministeri, nykyinen eduskunnan varapuhemies Pekkarinen sai mahdollisuuden vastineeseen. Kirjoitukset löytyvät osoitteesta http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/uutisen-takana-stubb-seuraa-pekkarisen-jalanjalkia/2186012 tai ainakin pitäisivät löytyä. Kun äsken kävin sivuilla, ei enää löytynyt. Olikohan lehti astunut liian suurille varpaille ja juttu poistettu.

En aio isommasti ottaa kantaa kumpaankaan tapaukseen, mutta kertaanpa sitä, mistä kaivoslakitapauksessa oli kyse. On saattanut unohtua eivätkä kaikki prosessia seuranneetkaan.

Keräilen tietoa kahdesta virallisesta asiakirjasta, kullankaivajan kantelusta oikeuskanslerille ja tämän asiaa koskevasta päätöksestä. Tiivistelmä päätöksestä muuten löytyy www.okv.fi , haulla okv_449_1_2011.pdf . Tiivistelmä on liuskan pituinen, itse päätös 13 sivua.

1. Koneellisen kullankaivun kielto Lemmenjoella
 
Kantelu:
Ministeri on antanut virheellistä tietoa sanoessaa, että Lemmenjoen "koneellinen kullankaivu /kullanhuuhdonta on kielletty kymmeniä vuosia sitten. Sen jälkeen jotkut pääsivät ja saivat sieltä oikeuden kaivaa.".

Kantelijan mukaan kullankaivu ei ole kiellytty Lemmenjoella, ei kymmeniä vuosia sitten, eikä nykyäänkin, vaan on sallittu elinkeino.  Kaivosoikeuden hakeminen on ollut kaikkien käytettävissä vuodesta 1945 vuoteen 1997 ja ympäristöluvan haltijoilla on oikeus kaivaa koneella niin kauan kuin kaivospiiri on olemassa.
  
Oikeuskansleri:
"Vastoin Pekkarisen lausumaa koneellinen kullankaivu ei ollut kiellettyä vuosikymmeniä ennen asetusmuutoksen voimaantuloa vuonna 1991. Lausuma antaa puutteellisen ja virheellisen kuvan koneellisen kullankaivun harjoittamisesta Lemmenjoen kulta-alueella."

2. Koneellisen kullankaivun jatkuminen uuden kaivoslain mukaan

Kantelu:
Ministeri on antanut virheellistä tietoa sanoessaan, että uuden kaivoslain aikana "kyllä ajatus on se, että tavallisen traktorin kaivanta siellä olisi mahdollista jatkossakin." Ja myös "se on selvä, että tällaisia raskaita koneita, tonnien, useitten tonnien koneita, sinne ei missään tapauksessa tietystikään voida viedä. Rajaus kulkee yksiselitteisesti siinä"

Ministeri on myös useissa muissakin yhteydessä esittänyt, että pienimuotoinen koneellinen kullankaivu olisi mahdollista vielä siirtymäajan jälkeenkin. Ministeri on antanut virheellistä tietoa siitä, miten ja millaisella kalustolla voisi toimintaa jatkaa siirtymän jälkeen.

Oikeuskansleri 
"Epäselväksi jää, mihin Pekkarisen täysistuntokäsittelyn kuluessa esittämät vaihtuvat mielipiteet konellisen kullankaivun jatkumisesta siirrtymäajan jälkeen perustuvat. Lausumat mahdollisuuksista jatkaa koneellista kullankaivuuta ja arvelut siitä, millaisella kalustolla tämä voisi olla mahdollista, ovat olleet omiaan ylläpitämään mielikuvaa toiminnan jatkumisesta jossain muodossa ja johtamaan harhaan."

Loppujohtopäätökset ja toimenpiteet

Oikeuskansleri toteaa, että Pekkarinen on esittänyt lausumia, jotka eivät kaikilta osin vastanneet vallinnutta tilannetta tai muutoin antaneet asianmukaista kokonaiskuvaa asioista. Ei voida kiistää, että ministerin ennen äänestystä antamilla lausumilla voi olla tosiasiassa merkittäväkin arvo. Aihetta ei ole epäillä, että Pekkarinen olisi esittänyt lausumansa tarkoituksella antaa eduskunnalle virheellistä ja puutteellista tietoa sekä johtaa eduskuntaa harhaan, ei nähdäkseni ole tullut ilmi.

Oikeuskansleri kiinnittää ministeri Pekkarisen huomiota siihen, että esiinnyttäessä eduskunnassa ministerin asemassa tulisi lausumia annettaessa eduskunnan tiedonsaannin   turvaamisen kannalta pyrkiä etukäteen varmistumaan tietojen oikeellisuudesta ja väärinkäsitysten välttämiseksi riittävästä täsmällisyydestä.

Yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia

Laajassa kantelussa oli monia muitakin asioita, mutta edellä ne, joihin oikeuskansleri otti kantaa.

Merkittävä ero näiden kahden tapauksen välillä on, että kaivoslain käsittelyssä ministeri antoi lukuisia kantelijan virheelliseksi katsomia lausumia, joista useaan oikeuskansleri otti kantaa. Hallintarekisterilain käsittelyssä on moitittu vain yhtä lausumaa tai itse prosenttilukua; oliko viranomisten antamien kielteisten lausuntojen määrä 90 % vaiko 10 %.

Stubb on myöntänyt antaneen virheellistä tietoa, Pekkarinen ei myöntänyt antaneensa virheellistä tietoa, mutta kylläkin epätäsmällistä tietoa.

Sen jälkeen, kun virhetieto todettin,  Stubbin ensimmäinen siihen viittaava kommentti oli "Sorry siitä" vähän niin kuin suomalaisittain "oho". Kun se ei tyydyttänyt oppositiota, hän on pyytänyt moneen kertaan anteeksi, tänään jopa koko eduskunnan edessä sekoittaen puhemiehen avustuksella koko kyselytunnin. Pekkarinen sen sijaan ei ole pyytänyt anteeksi.

Eroavuus on, että Stubbin sanomisten jälkeen hallitus veti ko. lakiesityksen pois eduskunnasta. Kaivoslaki sen sijaan hyväksyttiin myös niiltä osin, jotka perustuivat virheelliseen tietoon ja on nyt kullankaivajien kiusana.

Olematta juristi, voi olettaa, että Stubb pääsee niin  kuin koira veräjästä samoin kuin silloinen ministeri Pekkarinen. Olivathan Pekkarisen  virhelausumat paljon raskaammat.

Millaisia johtopäätöksiä kullankaivajien pitäisi vetää näistä kahdesta tapauksesta. Stubb sai vastaansa koko opposition sen 90 % kontra 10 % -lausumansa vuoksi. Kullankaivajat yrittivät kaivoslaissa ulkoparlamentaarisin keinoin, tosin vedoten kullankaivulle myötämielisiin kansanedustajiin kuten Markus Mustajärvi, Mauri Salo ja Esko-Juhani Tennilä. Mutta se ei riittänyt eikä ehditty reagoida riittävän ajoissa.

Ainoa mahdollisuus oli viedä asia jälkikäteen oikeuskanslerille, mutta selvää oli, ettei itse lakia saada sitä kautta kumottua. Hallituksen vaihtuessa ja oikeusskanslerin päätöksen saatua liitto vetosi uuteen elinkeinoministeri Vapaavuoreen muutosten saamiseksi niihin lakikohtiin, joissa oikeuskansleri oli todennut virheellisyyksiä.

Johtopäätökseni, että on aivan elintärkeää pitää kansanedustajat tietoisina kullankaivusta yleensä ja kullankaivajien näkemyksistä muutostarpeisiin. Kaivoslakia ollaan taas päivittämässä. Siksi liitto on aktiivisesti pitänyt yhteyttä kansanedustajiin. Samaa tekee jäsenistö.

VIELÄ SATOJA TONNEJA KULTAA KESKI- JA POHJOIS-LAPISSA

Kaivukesä oli ja meni. Lemmenjoelta viimeisimmät odottelivat kelkkakelejä, jotta ei tarvitsisi lumessa jalkaisin rämpiä. Osa kylille palanneista valmistautuu lähtemään uudellen talvenviettoon kultamaille ja valmistelemaan huoltoajoja. Ivalojoen suunnasta viimeisimmät kaivukuvat tulivat juuri ennen lumen tuloa. Lyhyttä kesää tehtiin pitkään.

Ajatukset suuntautuvat ensi kesän kaivuun. Kullanhuuhdontalupajonossa olevat hätäilevät, kun lupia ei kuulu. On kuitenkin muistettava, että jos lupa kirjoitetaan tämän vuoden puolelle vaikka joulukuun viimeisenä päivänä, pitää maksaa tämän vuoden maksut. Jonossa on yli 140 lupahakemusta.

Odottelemme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöstä toisen kierroksen valituksista ensimmäisistä konekaivuluvista. LKL kiirehti jo kesällä hallinto-oikeutta tekemään päätökset, jotta saadaan linjaus Tukesin valmisteluja varten ja voivat panna ison rattaan pyörimään.

Keskusteluyhteys Saamelaiskäräjiin avattu

Kävimme toiminnanjohtajan ja edunvalvontapäällikön kanssa tapaamassa Saamelaiskäräjien johtoa. Keskustelut olivat asiallisia. Käräjien puolelta korostettiin, että eivät vastusta lapiokaivua. Liiton puolelta toistimme, että tosiasiassa vaikeuttavat myös lapiokaivua, koska valituksillaan tukehduttavat Tukesin valmistelun. Myös käräjien lausunnot lapiokaivuluvista ovat olleet sisällöltään kielteisiä, joten todellisuus ei vastaa puheita.

Keskustelut käräjien kanssa eivät tuoneet konkreettista muutosta, mutta ei sellaista uskalletukaan odottaa. Mutta tapaaminen saman pöydän ääressä on sinänsä myönteinen asia. Käräjien edellisen puheenjohtajan kanssa sellainen ei ollut mahdollista. Minun toimintaperiaatteeni edunvalvonnassa on, että aina kannattaa avata ja pitää keskusteluyhteys pahimpienkin vastustajien kanssa. Olisi liiton heikkouden osoitus, jos ei olisi halua keskusteluun, vaan vain ampua julkisuuden kautta.

Myös tapaamisia Metsähallituksen edustajien kanssa

Kesäkuussa tapasimme Metsähallituksen pääjohtajan. Hänen suhtautumisensa kullankaivuun oli aivan myönteinen. Kuten käynnisä olevassa metsähallituslakia koskevassa keskustelussa on todettu, on kuitenkin sellainen kummallisuus, että Luontopalvelut eivät ole pääjohtajan ohjauksessa, vaan ympäristöministeriön. Tapaamme lähiaikoina Lapin luontopalvelun johtoa ja muuta henkilökuntaa. Asialistalla on monenlaista., mutta palataan niihin myöhemmin.

Kaivoslain vaikuttavuus tarkastelussa

Työ- ja elinkeinoministeriö selvittää uuden kaivoslain toimivuutta. Asia on laaja ja aikaaviepä. Tavoitteena on, että tarkastelu ja siitä vedettävät johtopäätökset, mm. mahdolliset lakimuutokset toteutetaan tämän eduskuntakauden aikana. Tarkasteluun tulevat väistämättä myös kaivosten ympäristökysymykset, jossa monenlaisia muutosintressjä.

LKL on viestittänyt TEM:lle ja kansanedustajille, että kullankaivun osalta on monia ongelmia, joita voitaisiin poistaa kevyin lainsäädännöllisin muutoksin, jotka voitaisiin irroittaa laajemmasta muutostyöstä.  Saimmehan erillisratkaisuna täytäntöönpanoluvan mahdollisuuden vanhojen kaivualueiden jatkoluville valituksista huolimatta. Monet niistä ovat luonteeltaan verrattavissa tarpeettoman byrokratian purkuun, mikä myös on maan hallituksen agendalla.

Tapasimme Lapin kansanedustajaryhmän ja saimme lupauksen olla esitystemme takana. Niinhän poliitikot aina sanovat, mutta haluan uskoa, että myös ovat. Olemmehan aiemmin saaneet Lapin monen kansanedustajan tuen. Aktiivisimmat jäsenemme ovat olleet yhteydessä oman alueensa kansanedustajiin.

Lakiteknillisesti helposti toteutettavia olisivat mm. täytäntöönluvan mahdollisuus myös uusiksi katsotuille kullanhuuhdontaluville, luvityssyklin oleellinen pidentäminen, kullanhuuhdonta-alueen hehtaarimäärän kaksinkertaistaminen, kullanhuuhdontaluvan voimassaolo jatkohakemuksen viranomaiskäsittelyn ajan ja päällekkäisyyden poistaminen eri viranomaisten lupakäsittelyssä.

Vaatimuslistalla on myös Lemmenjoen kaivospiirien lakkautuksen uudelleen tarkastelu. Ympäristölainsäädännön puolella vaatimuksena on, että pienimuotoinen kullankaivu, esim. alle 1000 m3 kaivu vuodessa, vapautetaan ympäristöluvasta.

Keski- ja Pohjois-Lapissa satoja tonneja löytämätöntä kultaa

Geologian tutkimuskeskuksen julkaisusarjan tutkimusraportissa 216/2015 arvioidaan  Suomen kallioperän  löytämättömiä kultavaroja. Tulokseksi saatiin, että Suomessa on noin 1366 tonnia toistaiseksi löytämättömissä kultaesiintymissä. Tästä 750 tonnia on kallioperästä löytyvää kultaa, josta yli puolet sijaitsee vihreäkivivyöhykkeellä Keski- ja Pohjois-Lapissa. Muita kiinnostavia alueita on Hämeessä, Pirkanmaalla ja Itä-Suomessa.

Tutkimus keskittyy siis kalliokullan eli perinteisen kaivoskullan selvittämiseen. Muuta kuin kallioperän kultaa olisi 616 tonnia.  Jo tunnettuja esiintymiä on 444 tonnin verran.


Raportti on jäänyt vähälle huomiolle.Se on englanninkielinen geologien ammattikielellä kirjoitettu. Toivottavasti joku asiantuntijamme tutkii raportin ja kertoo, mitä siitä on vedettävissä johtopäätöksiä huuhdontakullan suhteen.

Toinen asia ja osin tähän raporttiinkin liittyen on, että kullankaivajien  pitäisi välillä nousta rämpimästä kylmissä puroissa ylös kuivalle maalle. Johdantona tähän voisi olla vaikka Tapio Soukan Mineralia-lehden 2/2015 numerossa kirjoittama kansanomainen artikkeli Upakulta - esiintymät ja niiden muodostuminen, jossa hän tarkastelee kullan esiintymistä syntytavan mukaan. Lehden numero on kulta-teemainen, joten siitä löytyy muutakin kiinnostavaa, mm. liiton Palsinojan valtaukselta artikkelin Palsinojan katinkultaa vaskoolin pohjalta.

Kuivan maan ja myös purojen tutkimiseen soveltuvat metallinetsimet ovat kehittyneet ja halventuneet. LKL pyrkii ensi kesänä järjestämään maastokurssin metallinetsimen käytössä.

KULLANKAIVAJAT JA RIVISAAMELAISET EIVÄT OLE VASTAKKAIN

 Saamelaiskäräjien valitustehtailu, jossa ei ole pyrittykään osoittamaan kullankaivusta aiheutuvia haittoja poronhoidolle ja saamelaiskulttuurille, vaan on käytetty kullankaivajista riippumattomia hallinnollisia perusteita, on luonnollisesti katkeroittaneet kullankaivajat.

Kullankaivajien keskuudessa on herännyt huoli, että kohdistuuko katkeruus yksittäisiin rivisaamelaisiin ja poromiehiin. Huoli on aiheellinen. Näin ei saa tapahtua. Valituksista nostettu mediajulkisuus kohdistuu Saamelaiskäräjien johtoon, joka on valitusten takana. Rivisaamelaisten kanssa käydyt lukuisat keskustelut osoittavat, että käräjien menettelyyn ollaan laajasti tyytymättömiä saamelaisten itsensä taholta. Kullankaivajat, saamelaiset ja muut poromiehet haluavat olla väärtejä ja yhteistyökumppaneita eikä keinotekoisesti pystytettyjen barrikadien eri puolilla.

Valitustehtailulla on ehkäpä ajateltu saavutettavan käräjien johdon profiilin nostoa ja osoitettavan olevan periaatteellisia ”kovia jätkiä”. Saamelaiskäräjävaalitkin ovat tulossa. Onkohan tässä laskettu aivan oikein. Näyttää siltä, että päinvastoin on vain aiheutettu tyytymättömyyttä rivisaamelaisten keskuudessa.

MEDIA KULLANKAIVAJIEN PUOLELLA

Media on ottanut ihmettelevän, jopa jyrkästi arvostelevan kannan Saamelaiskäräjien valitustehtailuun. Lapin Kansa on ryhdikkäästi ottanut menneinä vuosina kantaa. Uusin on pääkirjoitus 21.7.2015 otsikolla ”Kultaväki pois löysästä hirrestä”. Pääkirjoituksessa kerrataan, miten Saamelaiskäräjät on jatkanut valittamista KHO:n kullankaivajia tukevan ennakkopäätöksen jälkeenkin. Pääkirjoitus päättyy napakasti ”Kaivoslain laatijan eli eduskunnan on aika viheltää peli poikki. Jos muu ei auta, sen on harkittava vakavasti kyseisen valitusoikeuden poistamista saamelaiskäräjiltä.”

Me kullankaivajat emme ole yksin arvostellessaan käräjien toimintaa. Meillä on laaja tuki. Kullankaivajat ovat olleet tiukkoja kielenkäytössään, mutta Lapin valtalehti meni vielä paljon pitemmälle kuin kullankaivajat. Tulee mieleen itsekritiikki, että ollaankohan me oltu liiankin lepsuja, kun arvostettu lehti käyttää paljon jyrkempää kieltä kuin me kullankaivajat. Mutta "mehän ollaan herrasmiehiä" niin kuin legendaarinen Heikki Kokko aikoinaan totesi kiistatilanteissa.

UUDEN VALITUSKIERROKSEN KÄSITTELY KÄYNNISTYNYT

Kuten muistamme, Saamelaiskäräjien valitustehtailu alkoi vuonna 2011, kun uusi kaivoslaki antoi käräjille valitusmahdollisuuden keinotekoisin, ilman todellisuuspohjaa olevien perustein. Tukesin tekemä päätös meni hallinto-oikeuteen ja edelleen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, josta palasi Tukesille. Se teki viime toukokuussa hakijalle taas myönteisen päätöksen ottaen huomioon oikeusistuinten kannan. Käräjät taas valitti hallinto-oikeuteen. Tällä viikolla on tehty hallinto-oikeudelle Lapin Kullankaivajain Liiton avustuksella laaja vastine.

Toinen kierros on siis konkreettisesti käynnistynyt  Ei ole ihme, että laajasti niin saamelaisten kuin suuren yleisönkin keskuudessa ihmetellään ja jopa tuomitaan menettely. Tämä käräjien tapa toimia tekee pilkkaa koko lainsäädäntö- ja lupakäytännöstä.

Nyt odotukset keskittyvät siihen, miten Pohjois-Suomen hallito-oikeus suhtautuu Lapin Kullankaivajien liiton sille tekemään pyyntöön kiirehtiä tekemään ennakkoluontoisen päätöksen toisen valituskierroksen hakemuksista. Sen perusteella Tukes voi jatkaa hakemusten käsittelyä ja luparuuhka alkaa purkautua.

Mutta palataan siihen perusasiaan, että vaikka Saamelaiskäräjät edustaa 49 äänestysprosentin laajuudella vaaliluettelossa olevia saamelaisia, ei käräjien vastuutonta toimintaa saa panna rivisaamelaisen niskaan. Kullankaivajat kaikesta huolimatta tukevat saamelaisten oikeuttaa harjoittaa kieltään ja kulttuuriaan sekä kunnioittavat luontaiselinkeinojen harjoittajia. Ovathan kullankaivajat itsekin luontaiselinkeinon harjoittajia ja harrastajia.

Kunnioitamme valitusoikeutta, mutta on kohtuullista edellyttää, että valituksissa käytetään todellisia perusteita eikä hallintokikkailua.

Kullankaivajilla on aina ollut hyvä yhteistyön Lisman, Njurgalahden ja Kutturan saamelaiskylien poromiesten kanssa. Yhteisymmärrys Vuotson kylän kanssa on erinomaisesti kehittynyt viime aikoina, kiitos paljolti Tankavaaran kultakylän uusien kullankaivajaomistajien. Yhteisymmärryksen vahvistuminen ei saa olla kullankaivajista kiinni. Alustavasti on sovittu, että pidetään palavaeri kullankaivajien liiton, Tukesin ja Saamelaiskäräjien kesken. Toivottavasti tästä käynnistyy uusi järkevän yhteistyön kausi.

KUNNIAPUHEENJOHTAJA JAAKKO KANGASNIEMI POISTUI KESKUUDESTAMME

Viime viikolla saavutti suruviesti, että liiton kunniapuheenjohtaja Jaakko Kangasniemi on poistunut taivaallisille kultamaille. Jaakko toimi Lapin Kullankaivajain liiton puheenjohtajana viistoista vuotta. Se oli kovien oikeustaisteluiden aikaa ja Jaakko oli tarmokas kullankaivajien etujen ajaja. Silloin ankarimmat taistelut käytiin Metsähallinnon kanssa. Lähes kaikki oikeustaistelut voittivat kullankaivajat. Kaivoin vuosikymmenet Ruihtun varrella "melkein-naapureina" Lemmenjoen mittapuulla. Kepeät mullat Jaakolle ja surunvalittelut omaisille.

KAIVINKONEIDEN KOLINAA LEMMENJOELTA

Kun aamukahvin jälkeen aamusella läksi Ruitunmutkan kämpältä montulle, oli jo jonkun aikaa kuulunut kaivinkoneen ja seulan kolinaa. Se jatkui vielä pitkään sen jälkeen, kun illansuussa lapiotyöstä raskautettuna palailin kämpälle. Konekaivajille 12 tunnin työpäivät ovat tavallisia. Lemmenjoella muodostettiin aikoinaan viisaasti kaivospiirit, mikä on mahdollistanut välttymäsen Saamelaiskäräjien valitusruljanssilta. Tosin kaivospiirien lakkauttaminen häämöttää. Ivalojoen suunnasssa ei juuri kuuluu kaivinkoneiden eikä edes lapioiden kolinaa, Työt ovat kiusavalitusten vuoksi pysähdyksissä. Varsinkin siksi Lemmenjoen kolinaa kuuluu musiikilta korvissa.

Myös kullankaivajaliiton usea jäsenvaltaus on juuttunut lupahakemusruuhkaan. Onneksi saimme hyviä tuloksia tuottavaan huuhdonta-alueen Tankavaarasta. Se onkin ollut ahkerassa käytössä. Tankavaarasta kuuluu muutenkin hyviä uutisia. Kultakylän uudet omistajat ovat panneet vauhtia toimintaan. On monenlaisia tapahtumia, tehdään remonttia, rakennetaan uutta,. Kävijämäärät ovat vahvassa kasvussa. Myös Kultamuseolla on uusia mielenkiintoisia näyttelyitä, uudistuksia tehdään ja uusia suunnitellaan.

Monet vanhemman polven liiankin hyvämuistiset kullankaivajat ovat boikotoineet Kultakylää ja Kultamuseota vanhojen tapahtumien muisteloissa. Mutta nyt on uudet yhteistyöhakuiset toimijat remmissä, joten on aika ottaa kullankaivajien liiton alulle panema Kultamuseo ja siihen liittyvä Kultakylä taas omakseen. Olemme saaneet uudet toimijat erinomaisiksi yhteistyökumppaneiksi.

Saamelaiskäräjien valitukset eivät kosketa vain kullankaivajia. Kun huomattava osa heistä on joutunut jäämään kotiin lupajonossa, näkyy se myös alueen vähittäiskaupassa sekä majoitus- ja ravitsemusliikkeissä. Muutama vuosi sitten tehdyssä yliopistotutkimuksessa todettiin kullankaivajien tuovan kesässä noin miljoona euroa Vuotso-Saariselkä-Ivalo-Inari alueelle välittöminä tuloina ja ja kerrannaisvaikutukset päälle. Nyt huomattava osa, edunvalvontapäällikkömme arvion mukaan noin 350 000 euroa jää aluetaloudelle tänäkin kesänä tulematta. Varmaankin myös paikalliset yrittäjäjärjestöt heräävät huomaamaan kullankaivajien merkityksen.

Lähetin liiton nimissä uudelle oikeusministerille kirjeen, jossa peräsin onkohan edellisen oikeusministerin Saamelaiskäräjille myöntämä 100 000 euron erillismääräraha käytetty siihen tarkoitukseen kuin se oli myönnetty. Saatujen tietojen mukaan se myönnettiin selvitysten tekemiseen kullanhuuhdonnan vaikutuksista saamelaisten mahdollisuuksiin harjoittaa kieltään ja kulttuuriaan. Käräjäthän ovat kieltäytyneet tekemästä tekemästä juuri näitä selvityksiä valitustensa perusteiksi. Sen sijaan saadulla määrärahalla on palkattu henkilö tekemään valituksia. Emmehän voi tumput suorina seurata miten verovaroja käytetään kullankaivua vastaan. Jos määräraha on käytetty muuhun tarkoitukseen kuin se on myönnetty, sehän pitää palauttaa myöntäjälle. Katsotaan mitä ministeri vastaa

Kävimme kesäkuussa tapaamassa Metsähallituksen uudehkoa pääjohtajaa Esa Härmälää. Kerroimme kullankaivajien liiton toiminnasta ja kullankaivun nykytilanteesta. Hän oli kiinnostunut tulemaan kultamaille. Toivotimme tervetulleeksi. Kerroimme myös myös ongelmat, joita kohtaamme paikallisen metsähallinnon kanssa. Kävi vielä entistäkin selvemmen ilmi, että Luontopalvelut on tiukasti ympäristöministeriön määräysvallassa, johon maa- ja metsätalousministeriön virkamiehellä, ei edes pääjohtajalla ole määräysvaltaa. Lieköhän niin? Selvitämme asiaa. Täytynee kääntyä myös ympäristöministeriön puoleen.

Sen jälkeen kun olin edellisen kirjoittanut, hyvä väärti vanhoilta ajoilta, ympäristöministeriön kansliapäällikkö, Lapin entinen maaherra, oikeusministeri jne. soitti, että on tulossa Tankavaaraan ja kyseli voimmeko tavata. Kävimme kullankaivun ongelma-asioita läpi ympäristöministeriön toimialan osalta. Niitä onkin pitkä lista. Hannele lupasi katsoa, mitä ympäristöhallinnon osalta voidaan niitten suhteen tehdä. Nopeimmin voi tapahtua tarpeettomien normien  ja hallinnon purkamiseksi. Tuli näiltäkin osin mahdollisuus viedä viestiä eteenpäin.

TANKAVAARAN  MUITA KUULUMISIA

Kirjoittelen tätä Tankavaarassa. Keskiviikkona oli kullankaivajien liiton edunvalvontapäällikkö Antti Peroniuksen erinomainen esitys kultageologiasta, kuuntelijoita oli nelisenkymmentä eli erinomaisesti. Torstaina oli liiton kullanhuuhdontamestaruuskisat. Kilpailijoita toistasataa. Perjantaina alkoivat SM-mestaruuskisat ja väkeä riitti. Kullankaivajat ovat sitkeää väkeä ja eteenpäin on elävän mieli vaikka valitukset piinaavat.

SM-kisat avasi kansanedustaja Mikko Kärnä. Hän kertoi, että oli ollut yhteydessä uuteen elinkeinoministeri Olli Rehniin ja kertonut kullankaivajien ongelmista. TEM:n toimialalla myös tietysti myös on tarkoitus purkaa byrokratiaa hallintoalamaisen hyväksi ja veromarkkojen säästämiseksi. Kaivoslaki on TEM:n toimialaa ja siellä valmistellaan, miten sen suhteen voitaisiin keventää byrokratiaa ja kaivoslaki on muutenkin tarkoitus ottaa tarkasteluun.

Minulla oli mahdollisuus jutella Mikon kanssa pitkin päivää ja pidimme erillisen palaverin liiton edusstajien kanssa. Minulle jäi erinomaisen hyvä mieliala näistä keskusteluista. Mikko on tekemässä parhaansa kullankaivajien hyväksi. Kävimme läpi kullankaivun lainsäädännöllisiä ja arkipäivän hallintobyrokratia-asioita. Mikko oli jo samantien yhteydessä ministeriöön asioita tarkistaakseen ja kullankaivajien viestin perille viemiseksi. Vahvistui aiempi käsitykseni, että olemme saaneet vahvan puolestapuhujan.

Mutta, ei jätetä kaikkea Mikon harteille. Vielä toistan aiemmin sanomani. Pitäkää itse kukin oman yhteyskenttänne vaikuttajat, kansanedustajat ehkä tärkeimpinä, ajan tasalla mikä on tilanne ja mitä pitäisi tehdä.

JA VIELÄ KÄRÄJIEN TERVEISIÄ

Torstaina tuli Saamelaiskäräjien varapuheenjohtajan Heikki Paltolta kommentteja viime päivien liiton lehdistötiedotteista. Osin oli perusteetonta kiemurtelua ja selittelyä käräjien valitustehtailusta. Mutta kovasti ilahdutti, että hän ilmaisi käräjien valmiudet neuvotella kullankaivajien kanssa. Sitähän me olemme halunneet. Paltto väitti, että liitto ei ole keskusteluja halunnut. Esitin jo heti tultuani valituksi puheenjohtajaksi uudelle Saamelaiskäräjien puheenjohtajalle yhteisiä keskusteluja. Nyt tuli vastaus. Ja aina ennenkin on ollut valmius keskustella.

Lienee kyllä niin, että jos joku lyö toiselta hampaat sisään ja lyöjä sitten myöhemmin ajattelee, että pitäisi keskustella tapahtuneesta sen hampaansa menettäneen kanssa, niin keskustelun aloitteen tekovelvollisuus on sillä lyöjällä. Ja eikö olisi ollut korrektia ja luonnollista, että käräjät olisivat esittäneet keskusteluja ennen valitustehtailuaan ja yrittänyt keskustella, miten vältetään väitettyjä haittoja. Liitolle ja kullankaivajille nämä valitukset tulivat täysin puskista.

Tappelijoiden jälkikäteiskeskustelujen avulla ei alkuperäisiä hampaita saa suuhun takaisin. Voidaan kyllä keskustella korvauksista proteesien hankkimiseksi ja miten vältetään, ettei lyöjä iske loppujakin hampaita kurkkuun. Kullankaivulle on valituksilla jo aiheutettu korvaamattomia vahinkoja. Mitenkähän ne korvataan. Proteesiratkaisua ei ole. Mutta sen käräjät voi tehdä, että vetää valitukset pois eikä lyö enää niitä loppujakin hampaita kurkkuun. Näistä olemme valmiita keskustelemaan. Ja ilman ennakkoehtoja.

Julkisuudessa on ollut epätarkkoja tietoja valitusten määrästä. Käräjät valitti aluksi sekä lapiokaivu- että konekaivuluvista, mutta veti myöhemmin veti pois valitukset lapiokaivuluvista. Taisi johtua siitä, että käräjien varapuheenjohtajan piti saada lapiokaivun kullanhuuhdontalupa ja johdonmukaisuuden vuoksi varapuheenjohtajan olisi joutunut valittamaan myös omasta luvastaan. Ongelman ratkaisemiseksi piti vetää pois lapiokaivun jatkolupavalitukset.  Jäljelle jäivät konekaivun huuhdontalupavalitukset. Mutta lapiokaivun uuden alueen luvista käräjät on valittanut. Tämä on aiheuttanut yli sadan luvan ruuhkan, johon ovat juuttuneet myös jonossa olevat lapiokaivuluvat. Tukes on joutunut käsittelemään samat luvat moneen kertaan.

KESÄ ALKOI VALITETTAVASTI UUDELLA VALITUSKIERROKSELLA

On perin turhauttavaa taas tässäkin blogissa palata Saamelaiskäräjät-ongelmaan. Huhtikuun blogissa vielä nostattelin toivoa, että käräjien uudella johdolla olisi ryhtiä irrottautua edellisen puheenjohtajan yltiöpäisestä linjasta. Mutta ei. Se on aloittanut taas uuden valitustehtailukierroksen. Ja aivan yhtä kevyin eväin kuin aiemminkin. Kovin mielellään kirjoittaisi näin uuden kaivukauden alkaessa mieltä ja kaivuintoa kohottavaa. Mutta miten voi sen tehdä kolmatta vaiko peräti neljättä kesää valitusten johdosta kaivulupaa odottavalle. Ja uusia luppokesiä on edessä.

Tukesissa on odottamassa päätöstä yli 120 kullanhuuhdontalupaa. Se on kolmasosa kaikista yksittäisistä kullankaivualueista. Vanhimmat ovat vuodelta 2011. Ruuhka ei johdu Tukesista. Siellä tehdään hyvää työtä. Syy on Saamelaiskäräjien valitustehtailussa. Käräjät aloitti taas uuden valituskierroksen toukokuussa, kun Tukes oli tehnyt uudet myönteiset lupapäätökset Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden palautettua päätökset Tukesin uudelleen valmisteltaviksi.

Tukes oli liittänyt myönteisiin päätöksiinsä uuden laajennetun selvityksen kaivulupien vaikutuksesta saamelaisten oikeuteen harjoittaa kieltään ja kulttuuriaan. Mukana on ollut liitteenä myös se vastaava selvitys, joka on riittänyt ympäristöluvissa. Korkein hallinto-oikeus totesi ennakkopäätösluonteisessa päätöksessään 4.2.2015, että ”pienen mittakaavan, vain osan vuotta tapahtuvasta koneellisesta kullankaivusta ei ole haittaa saamelaiskulttuurille, ja että vaikutukset saamelaisten perinteisille elinkeinoille jäävät hyvin paikallisiksi.”

Miksi ympäristölupaprosessissa kunnioitetaan KHO:n päätöstä, mutta kullanhuuhdontalupaprosessissa ei, vaikka selvitykset ovat samat ja kyse on täsmälleen samasta alueesta ja toiminnasta.

Käräjät on kieltäytynyt tekemästä ko. selvityksiä, vaan sysännyt sen Tukesin tehtäväksi. Siten se on keplotellut itselleen mahdollisuuden tähdätä suoraan valittamiseen. Tämän on vasten vallitsevaa hallintokäytäntöä, jonka mukaan eri näkökulmat tuodaan esille itse lupaprosessissa, jossa niitä tarvittaessa sovitetaan yhteen. Tämä on myös kaivoslain tarkoitus.

KHO on päätöksessään velvoittanut Tukesia toimittamaan Saamelaiskäräjille riittävän aineiston, jotta Saamelaiskäräjät itse voi arvioida haetun toiminnan vaikutukset saamelaiskulttuurin kannalta. Tämän on Tukes tehnyt, mutta käräjät on kieltäytynyt tekemästä arviotaan, vaikka KHO näin tarkoitti. Tämä ei ole vastuullista toimintaa valtiorahoitteiselta viranomaiselta. Kieltäytyminen yhteistoimintamenettelystä on osoitus siitä, että ei edes itse uskota omiin väitteisiinsä eikä kykene osoittamaan ongelmia. Tai sitten on kyse tietoisesta sabotoinnista. Näyttäisi että molemmista.

Eiköhän yhtään hävetä? Ja eikö edes pelota, että jo ennestään rapautunut uskottavuus vielä entisestään heikkenee. Eikö järjen käyttö ole mahdollista, vaan kiusanteko on motiivina. Jos vahingot olisivat todellisia, valitusoikeuden käyttö olisi hyväksyttävää, jos itse lupaprosessissa ei vahinkoja voitaisi eliminoida.

Turhat valitukset vievät uskottavuuden – eikö mitään opita?

Lapin Kansa totesi pääkirjoituksensa otsikossa 14.2.2015, että ”Turha valitus vie uskottavuuden”. Käräjien entinen puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi perusteli valituksia sillä, että käräjät toteuttaa näin eduskunnan säätämiä lakeja. Lapin Kansa totesi tähän hurskasteluun, että ”Perustelu ontuu pahemman kerran. Tällainen toiminta tuskin on lain hengen mukainen. Näin tehdessään käräjät nakertaa paitsi uskottavuuttaan myös arvovaltaansa.” Juuri näin on.

Valituksissaan käräjät ei ole yrittänytkään osoittaa minkäänlaisia konkreettisia haittoja, joita pitäisi estää. Muut, kuten kalatalousviranomainen, ympäristöviranomainen ja paliskunnat ovat esittäneet konkreettisia parannusehdotuksia, jos tarvetta on ollut. Ja niitten pohjalta on edetty, kullankaivajat tarvittaessa joustaen.

Nyt on siis tilanne, että käräjien uuden valituskierroksen mukaisia valituksia joudutaan odottamaan hallinto-oikeudesta pahimmillaan puolisentoista vuotta, jotta saadaan tietää kelpaavatko Tukesin laatimat uudet, laajemmat selvitykset. On mahdollista, että hallinto-oikeus hyväksyy käräjien valitukset ja palauttaa Tukesille. Ja taas alkaa uusi luvanmyöntämisprosessi. Jos hallinto-oikeus hylkää käräjien valituksen, se tietysti aikoo valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vuosia kuluu.

Lapin Kullankaivajain Liitto onkin päättänyt kiirehtiä Pohjois-Suomen hallinto-oikeutta tekemään mahdollisimman pikaisesti päätöksen ensimmäisistä, siis nyt toukokuussa käräjien tekemistä valituksista. Liiton hallitus myös kirjelmöi uutta elinkeinoministeriä ja ministeriötä koskien edellä todettuja ongelmia ja, että ministeriö ryhtyisi valmistelemaan kaivoslain uudistamista.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen kiirehtiminen on vain ensiapua nykyiseen luparuuhkaan. Samoin se, jos Tukesille myönnettäisiin lisäresursseja luparuuhkan purkamiseen. On myös huomattava, että kullanhuuhdontalupamaksu määräytyy sen käsittelyyn käytetyn työajan perusteella.

Tärkeintä olisi, että kullanhuuhdonnan lainsäädännöllinen asema muutetaan. Kaivoslaissa säädettiin, että kullanhuuhdonta rinnastetaan varsinaiseen kaivostoimintaan ja sen valitusmahdollisuuksiin. Muutaman kuutiometrin kullanhuuhdonta rinnastetaan Talvivaaran kaltaisiin kaivoksiin. Mitä pitäisi tehdä?

Toiveita uuteen elinkeinoministeriin

Kaivoslakia tulisi muuttaa siten, että kullanhuuhdonnalle säädetään nykyistä kevyempi lupa- ja valitusprosessi. Samassa yhteydessä laajennettaisiin toimenpideluvan myöntämismahdollisuus koskemaan myös muita kuin jatkolupia. Myös nykyistä 4+3+3+ vuoden luvitussykliä tulisi muuttaa valitustehtailun vuoksi esimerkiksi siten, että ensimmäisen ”koekauden” jälkeen lupa olisi vaikkapa 10 vuotta tai ainakin nykyistä huomattavasti järkevämpi. Samassa yhteydessä tulisi myös uudelleen arvioida elinkeinonharjoittajien oikeutta loukkaava kaivospiirien lakkauttaminen.

Kullanhuuhdonta ainakin pienempien kaivumäärien, esimerkiksi alle 1000 kuutiometrin vuosikaivun osalta tulisi rinnastettava ympäristöasioiden osalta maa-ainesten ottamiseen. Tällöin ympäristöluvan myöntäisi kunnan ympäristösuojeluviranomainen. Onhan kullanhuuhdonta, myös koneellinen rinnastettavissa mittaluokaltaan soramonttuihin ja vastaaviin. Useimmiten kullanhuuhdonta-alue on paljon pienempi.

On kestämätöntä, että nykyisellään lupaprosessi valituskierroksineen kestää vuosikausia ja sitten kolmen vuoden jälkeen sama taas uudelleen. Kyse on selkeästä kullankaivajien oikeusturvan ja elinkeinovapauden loukkaamisesta. Eduskunnassa tehty perustuslain tulkinta ei turvaa kullankaivajien oikeuksia. Kullankaivaja ei ole samanvertainen lain edessä kuin vaikkapa samoilla alueilla toimiva poromies.

Kun meneillään on hyvin poikkeuksellinen tilanne, mikseipä voisi säätää ”poikkeuslaki”, jolla päättyneillä luvilla voitaisiin jatkaa kullankaivua niin kauan kuin uusi lainvoimainen päätös on saatu.

Suomen uuden hallituksen hallitusohjelman ja yleisen retoriikan mukaan nyt ryhdytään purkamaan normeja ja ylimääräisiä hallintokiemuroita. Kuinka paljon kuluukaan myös hallinto- ja oikeusviranomaisten ylimääräistä työpanosta nykyiseen luparuljanssiin. Hämmästyttävintä on, että tämän käynnistysprosessia rahoitetaan oikeusministeriön Saamelaiskäräjille myöntämän erillisrahoituksen turvin.

Kullanhuuhdontaa koskevien lupien käsittely ja saaminen pitäisi tapahtua yhden luukun periaatteella eli tehtäisiin yksi hakemus, jonka perusteella asianomaiset viranomaiset antaisivat kaivuun oikeuttavat luvatluvat. Nykyisin ympäristö- ja kullanhuuhdontaluvat haetaan eri tahtia, mikä mahdollistaa valittaa niistä erikseen, jota Saamelaiskäräjät käyttää hyväkseen. Yhden luukun periaate yleisesti on maan uuden hallituksen työlistalla.

Myönteistä uudessa hallitusohjelmassa on myös se, että valittamista Korkeimpaan hallinto-oikeuteen on tarkoitus rajoittaa juuri tällaisten perusteettomien kiusantekovalitusten johdosta.

......ja toiveita uuteen eduskuntaan

Kullankaivajilla oli edellisessä eduskunnassa hyvä yhteistyökumppani Heikki Autto. Hän ei valitettavasti jatka uudessa eduskunnassa. Prosessin pani alulle itse asiassa kansanedustaja Hanna Mäntylä, mutta oppositiosta käsin vaikutusmahdollisuudet olivat mitättömät. Onneksi Heikki hallituspuolueesta otti aloitteen käsiin ja toimenpidelupamahdollisuus valitustilanteissa saatiin jatkoluville.

Hanna Mäntylä on nyt hallituspuolueessa ja peräti ministeri. Toivottavasti hän jatkaa toimintaa kullankaivun hyväksi, vaikka se ei hänen ministeriönsä toimialaan kuulukaan. Enontekiöläinen uusi kansanedustaja Mikko Kärnä on osoittanut kiinnostustaan ajaa kullankaivajien asioita ja jakaa samoja huolia kuin kullankaivajatkin. Myös Mikko on hallitus- ja peräti pääministeripuolueesta. Uskon, että myös hän tulee tekemään parhaansa meidän hyväksi. Meillä on nyt hyvät lähtökohdat ajaa niitä asioita, jotka ovat eduskunnasta ja hallituksesta kiinni. Toki asetamme toiveita myös muihin Lapin kansanedustajiin. Mikseipä myös koko maan kansanedustajiin. Kaikki kansanedustajat saavat kullankaivajaliitolta infopaketin kullankaivun ajankohtaisista asioista ja meidän esityksemme ongelmien ratkaisemiseksi.

Haastan kaikkia kullankaivajia ja kullankaivun ystäviä pitämään oman vaalipiirinsä tai muuten tuttavapiiriinsä kuuluvia kansanedustajia ajan tasalla meidän asioista.

Hyvää kaivukesää teille, joihin käräjien terrori ei (vielä) ole ulottunut. Hyvää kesää kaikille muillekin tämän blogin lukijoille.

MITÄS ME UUDET PUHEENJHTAJAT!

Tulin valituksi kullankaivajien puheenjohtajaksi. Kiitos luottamuksesta. Valintapäivä 28.3. oli sikälikin historiallinen Inarin kirkonkylässä, että silloin valittiin myös uusi puheenjohtaja, Tiina Sanila-Aikio Saamelaiskäräjille.

On ollut surullista huomata, että saamelaisten kanssa ei ole löytynyt yhteistyön säveltä, kun oma Lapin-taustani on niin kiinteästi liittynyt saamelaisiin ja saamelaiskulttuuriin. Tai itse asiassa ongelma ei ole yhteiselo yksittäisten saamelaisten kanssa. Heidän kanssaan on aina tultu hyvin toimeen hyvä. Mutta Saamelaiskäräjien edellisen puheenjohtajan kaudella alkoivat ongelmat

Taustaani saamelaiskulttuurin suhteen

Blogin pitäjän tehtäviin kuuluu kertoa myös omasta taustastaan juttujensa pohjaksi. Siksi palaan vuoteen 1972. Tulin Turun yliopiston opiskelijoiden mukana rakentamaan Saamelaismuseota. Siihen sisältyi myös esineiden keruuta ympäri Inarin ja Utsjoen kairoja silloisia yksittäistaloja koluten. Perehdyin saamelaiskulttuuriin Saamelaisten Liiton silloisten toiminnanjohtajan Johan Nuorgamin ja puheenjohtaja J.E. Jomppasen johdolla viitisen vuotta. T.I.Itkosen kaksiosainen jättiteos, Suomen saamelaiset vuoteen 1944, tuli moneen kertaan käytyä läpi. Saamelaismuseon ulkoalueen jokseenkin jokaisesta rakennelmasta löytyy minun työni jälkiä.

Tuolloin elettiin saamelaisradikalismin aikaa. Henkilökohtaisiksi tutuiksi tulivat Nils-Aslak Valkeapää, Nils-Henrik Valkeapää, Iisko Sara, Sulo Aikio, Oula Näkkäläjärvi ja monet muut. Kolttaheimon puolelta yhteistyökumppaneita olivat mm. Matti Sverdloff ja Sergei Kp Fofanoff. Oli helppo olla kannustamassa ja työn puolesta tukemassa saamelaiskulttuurin elinvoimaa. Tein tutkimuksen orastavan Lapin matkailun vaikutuksista saamelaiskulttuuriin valmisteilla ollutta Lapin matkailun kehittämisohjelmaa vuosille 1977-80 varten. Minua syytettiin liiallisesta saamelaismyönteisyydestä.

Sittemmin tein vuosikymmenet yhteistyötä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa, erityisesti rehtorin Lassi Valkeapään kanssa, entisen Saamelaisvaltuuskunnan pääsihteerin kanssa ja myöhemmin Liisa Holmbergin kanssa. Kiersimme kauttaaltaan Venäjän alkuperäiskansojen poronhoitoalueita poronlihan jalostuksen ja markkinoinnin kehittämisprojektien merkeissä. Venäjän alkuperäiskansojen yhdistys RAIPON oli keskeinen yhteistyökumppani.

Vuonna 1996 olin Kanadan Ottawassa silloisen Saamelaisvaltuuskunnan puheenjohtajan Pekka Aikion kanssa perustamassa Arktista neuvostoa Lapin edustajina ja myös myöhemmin lukuisissa neuvoston kokouksissa. Alkuperäiskansat, saamelaiset mukaan lukien saivat neuvostossa keskeisen aseman, käytännössä veto-oikeuden arktisten asioiden päätösten suhteen. Tätä oikeuttaan pohjoiset alkuperäiskansat ovat kohtalaisen maltillisesti käyttäneet. Hyvä näin.

Pekka Aikio oli kansainvälisesti hyvin arvostettu henkilö. Hän oli vahva Saamelaiskäräjien johtaja ja ajoi ponnekkaasti saamelaisten asiaa. Pekan ei tarvinnut keinotekoisella ehdottomuudella pönkittää asemaansa. Hänen kanssaan, kuten edellä mainittujen muiden saamelaisaktiivien kanssa on ollut rakentavaa yhteistyötä.

Kullankaivajat mahdinosoituksen välikappaleiksi

Sitten tuli uusi kärsimättömyyden aalto, uuden veren saanti oli itseisarvo. Äänin 11-10 valittiin uudeksi puheenjohtajaksi Klemetti Näkkäläjärvi. Uudella puheenjohtajalla oli näyttämisen ja pätemisen tarve, mihin tiukka valinta kannusti. Uudistettu kaivoslaki antoi siihen sopivan välineen. Kullankaivajat joutuivat sijaiskärsijöiksi käräjien sisäisen valtataistelun vuoksi.

Puheenjohtajan puoluetoveri oikeusministeri järjesti rahoituksen, jolla masinoitiin kullankaivuhakemusten massavalitusruljanssi, jossa monistettiin valituksia ilman tapauskohtaisia perusteluja. Olisi muuten tarpeellista tehdä oikeudellinen tutkimus, miten Suomen valtion varoja on voitu käyttää tällaiseen kytkykauppaan. Satatuhatta euroa valitusten tehtailuun ja vastapalvelukseksi puheenjohtaja ryhtyy Ruotsalaisen kansanpuolueen vaalimannekiiniksi.

Saamelaiskäräjät valitti kaikista kullanhuuhdontaluvista ja ympäristöluvista. Valitettiin, että kuivan maan kaivu pilaa kalojen kutualueet ja että imurikaivu tuhoaa porolaitumia. Myös lapiokaivuluvista valitettiin, kunnes käräjät yllättäen perui kahdeksan lapiokaivuvalitustaan. Syykin selvisi. Käräjien varapuheenjohtajan turistilapiokaivun valtausaika päättyi ja piti hakea uutta kullanhuuhdontalupaa. Käräjien olisi tietysti pitänyt johdonmukaisuuden vuoksi valittaa tästäkin. Mutta ongelma ratkaistiin perumalla sisällä olevat valitukset ja voitiin antaa varapuheenjohtajan saada jatkolupansa.

Kullankaivajat ovat olleet vuosikymmeniä jatkuvasti tekemisissä kaivualueilla poromiessaamelaisten kanssa eikä ongelmia ole ollut. Mutta pätemishaluiset johtajat haastoivat riitaa asemansa pönkittämiseksi

Kunnioitan täysin saamelaisten pyrkimystä säilyttää ja elvyttää omaa henkistä ja elinkeinollista kulttuuriaan. Olen valmis olemaan siinä edelleenkin mukana. Mutta en kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi niin täysin keinotekoisilla perusteilla halutaan vastustaa porolaitumien täysin minimaalista käyttöä.

Mitä vahinkoa porolaitumille?

Valitusten oikeuskäsittelyä varten tehdyn selvityksen mukaan yhden lapiokaivupaikan taloudellinen haittavaikutus porolaitumille on 6,24 senttiä vuodessa. Kaikkien noin 300 lapiokaivualueen vaikutus on yhteensä 18,72 euroa. Nykyisten 17 konekaivualueen vaikutus on selvityksen mukaan vuodessa yhteensä 21,10 euroa. Kaikkien eri kaivumuotojen porotaloudelle aiheuttama haitta on yhteensä vuodessa 49,90 euroa. Näitä lukuja ei Saamelaiskäräjät, paliskunnat eikä mikään muukaan taho ole osoittanut vääriksi. Onko järkeä, että tällaisen minimaalisen haitan vuoksi tuhlataan oikeusministeriön myöntämiä valtion varoja 100 000 euroa? Valitusten käsittelyyn valtion viranomaisissa ja oikeusistuimissa käytetään tuhansia työpäiviä vuosittaisen 50 euron porolaidunvahingon takia.

Tiedän, että asia on periaatteellinen, saamelaisen käsityksen mukaan maa on koskematon ja pyhä. Mutta Saamelaiskäräjien johdon toimintatapa on ollut pelkkää kiusantekoa. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja ymmärsi erota kesken kauden. Syyksi hän ilmoitti ILO-sopimuksen ratifioinnin kariutumisen eduskunnassa. Käräjien molemmat varapuheenjohtajat kiirehtivät jo samana päivänä ilmoittamaan, että työ voi jatkua sopimuksen kariutumisesta huolimatta. Siis selkeä irtisanoutuminen eronneen puheenjohtajan tempauksesta.

Voisimmekohan aloittaa rakentavan vuoropuhelun?

Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin siis toinen entisistä varapuheenjohtajista, Tiina Sanila-Aikio. En tunne häntä tarkemmin, mutta eri tahoilta olen saanut käsityksiä, että hän on tiukka, mutta edellistä puheenjohtajaa paremmin ympäristön, niin saamelaisten kuin lantalaistenkin, realiteetteja ymmärtävä henkilö. Hänellä ei ole sellaista henkilökohtaista keinotekoisen pätemisen tarvetta kuin edeltäjällä. Saamelaisten asian ajaminen on tärkeintä. Tärkeintä ovat tulokset, ei rähinän aikaansaaminen.

Lähetin uudelle puheenjohtajalle onnittelut valintansa johdosta ja ehdotin keskusteluyhteyttä. Sain hyvin asiallisen ja yhteistyöhakuisen vastauksen. Kun kullankaivajien liiton edellinen puheenjohtaja lähetti käräjien edelliselle, nyt siis eronneelle puheenjohtajalla vastaavan onnittelun ja yhteistyöehdotuksen , vastaus oli ollut keskusteluyhteyden torjuva. Nyt lähtökohta on lupaavampi.

Uskoisin, että nyt olisi mahdollisuus rakentavampaan kommunikointiin käräjien kanssa. On selvää, että kaiken kattava yhteisymmärrys on lyhyellä tähtäyksellä jokseenkin mahdotonta, mutta voisimme edetä askel askeleelta. Uudelle puheenjohtajalle toimitimme Hyvä kullankaivu -ohjekirjasen. Pyysin siihen kommentteja. Seuraava askel voisi olla, että jo kaivettujen alueiden jatko- ja kaikki lapiokaivuluvat olisi mahdollisia ilman valituksia. Kun lähdetään uusille alueille, yhdessä sovitaan pelisäännöt. Ohjekirjanen on juuri tätä tarkoitusta varten. Jos tulee perusteltuja ehdotuksia jonkin poromiehiä häiritsevän asian korjaamiseksi, ohjekirjasta täydennetään. Ohjekirjanen sisältää lukuisia poronhoitoon liittyviä ohjeita konfliktien välttämiseksi.

Ei kullankaivajilla ei sinällään ole mitään saamelaisia eikä muita poronhoitajia vastaan. Miksi olisi? Mehän olemme osa samaa inarilaista ja sodankyläläistä yhteisöä. Kullankaivajien joukossa on lukuisia saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluvia. Itse kaivan saamelaisten täysin omistamalla kaivospiirillä. Moni meistä toimii monella tavalla yhteistyössä saamelaisten kanssa. Mutta on vaikeaa ymmärtää, miksi saamelaiskulttuurin kannalta promilletasosta promilletason kullankaivu nostetaan tällaiseksi taistelukohteeksi.

Henkilökohtaisesti lähtökohtaisesti toivon, että ILO-sopimus tulisi aiempaa eduskuntakäsittelyä järkevämmillä ehdoilla hyväksytyksi. Mutta toisaalta kovasti pelottaa, että jos sen turvin jatkuu tai jopa pahenee konfliktit kullankaivajien kanssa. Ja käyköhän niin, että kullankaivun valituskokemuksia ryhdytään käyttämään myös muita toimijaryhmiä kohtaan. Ja rahoittaako oikeusministeriö taas valitusprosessit. Varmaankin ainakin, jos tuleva oikeusministeri on Ruotsalaisesta kansanpuolueesta.